Teoksen lähtökohtana on ollut kävelyretket rannoilla ja retkiltä löydetyt ajopuut. Puun kaunis vanheneminen ja sen jäljissä näkyvät
tarinat tekevät näkyväksi puun ajallisuuden materiaalisena ja elävänä olentona. Esteettisesti lähestytään myös japanilaista
wabi-sabi-käsitettä, jossa yhdistyy elinvoimaisuus tai eloisuus ja epätäydellisyyden ja elämän jälkien, kuten arpien kauneus. Teos
onkin leikki eloperäisen uudelleen eläväksi tekemisen ja pysähtyneisyyden välillä. Liiketunnistimen kautta katsoja voi omalla
olemassaolollaan tehdä teoksesta elävämmän.

Puu entiteettinä mielletään helposti yhteen paikkaan juurtuneena, mutta todellisuudessa sekin on liikkeessä, sekä konkreettisena
kappaleena että lisääntymisensä ja kommunikaatioverkostonsa kautta. Puu on vakauden ja suojan symboli, mutta se on myös
ajallinen ja muuttuva. Puun ikä voi olla verrannollinen ihmisen ikään ja usein luonnontilassa on myös sitä pidempi, kattaen
useamman sukupolven elämänkaaren. Muistot puista vievät usein myös lapsuuden kotipihoihin tai merkityksellisiin paikkoihin
luonnossa, mikä sopii teoksen sijoituskontekstiin hyvin.

Käsitteellisempiä ulottuvuuksia teoksessa syntyy kolmiulotteisen tulostamisen suomista mahdollisuuksista jäljentää ja muokata
luonnon muotokieltä – ja samalla tehdä siitä valoa johtavaa ainesta. Olemme käyttäneet löydettyjä puukappeleita sellaisenaan,
sekä yhdistäneet niihin läpinäkyvästä 3D-tulostusmateriaalista tehtyjä elementtejä, jotka toimivat myös valoa taittavina pintoina,
toisin sanoen valoveistoksena.

Yhdessä elementit muodostavat vähäeleisen kokonaisuuden, joka näyttää kiehtovalta kauempaa, mutta palkitsee katsojan lähemmästä
tarkastelusta. Valo- ja projisointisuunnittelu on tyyliltään hienovaraista ja hitaasti muuttuvaa.